Cheek-to-Cheek

Eilen käväistiinkin Linnan jatkoilla. Seurakseni olin saanut onneksi ihanan V:n <3




Asetettiin V:n kanssa illalle kaksi tavoitetta:
  1. näy telkkarissa
  2. hanki kuva Jaren kanssa
Lähetyksen aikana yritettiin ovelasti kävellä aina ohi haastattelujen aikana. Onnistuttiin kuulemma, kun vuoden pakolaisnaisen haastiksen aikana vilahdettiin baaritiskillä. Jäätiin odottamaan, että my-husband-to-be saapuu paikalle. Pianhan kyseinen herrasmies paikalle saapuikin, mutta kutsut meille antanut "ystävättäremme" kertoi hyvin nopeasti mielipiteensä toisesta tavoitteesta. Jaren kanssa ei kuvia otettaisi, ainakaan hänen läsnäollessaan ja jos otetaan, niin niitä ei nettiin sitten laiteta. Koska Jare vihaa sitä. "Ystävättäremme", Jaren paras kaveri, kävi tietenkin samantien moikkaamassa herraa. Komistuksen ilme ei paljoa eronnut edellisenä näkemästäni "ystävättäremme" pelmahtaessa paikalle. Haastattelu pelasti Jaren kiusallisesta tilanteesta ja "ystävättäremme" katosi jonnekin väkijoukkoon. Sitä ennen tosin hän ehti ottaa itsestään kuvan Jare taustalla ja laittaa sen Facebookiin. Se siitä "ei saa ottaa kuvia eikä ainakaan laittaa nettiin..."

Kun komistuksen haastattelu päättyi, siirtyi hän baaritiskille ja saimme todistaa V:n kanssa maailman hauskinta spontaania reaktiota. Komistus kääntyi yllättäen tiskillä ympäri, teki kasvoillaan oksennusilmeen, tärisi ja lähti nopeasti kohti yläkertaa ja VIP-tiloja. Nauroimme sydämemme kyllyydestä ja pohdimme, mikä reaktion oli aiheuttanut. Eikös "ystävättäremme" samalla hetkellä ilmestynyt tiskiltä siihen, missä Jare oli hetkeä ennen seissyt. "Ystävättäremme" oli mitä ilmeisemmin komistuksen paon ja reaktion aiheuttanut.


Toisen tavoitteen toteuttaminen osoittuikin vaikeammaksi hommaksi kuin luulimme. Jare oli karannut samantien VIP-tiloihin suojaan "ystävättäremme" ahdisteluilta, eikä meillä luonnollisesti ollut sinne mitään asiaa. Jäimme sitten istumaan pöytään VIP-tilojen eteen tarkkailemaan ohikulkevia julkkiksia. 

Eikös sieltä pian, "ystävättäremme" kotiinlähdön jälkeen, Jare tullut ulos. Seisoi siinä VIP:n edessä, hymyili meille supersuloisesti, vilkutti ja siirtyi samantien takaisin verhon toiselle puolelle. "Ystävättäremme" oli ennen lähtöään minulle sanonut, että Jare oli lähtenyt jo kotiin.  As if...

Seurueeseemme liittyi pian lauma kadetteja. Lentokadetteja. Herrat kertoivat meille, että Teatteriin saapui juuri bussilastillinen univormupukuisia kadetteja suoraan linnasta ja lisäksi viimevuotiset kadetit olivat tulleet myös juhlistamaan itsenäisyyspäivää. Siinä kyllä yhtäkkiä unohtui Jaret, kun tämän tiedon kuulimme. Löysimmekin itsemme tanssilattialta, missä pojat esittelivät meille Åkelta oppimiaan muuveja. 

Eräs kadettipoika oli niinkin ihana, että lupautui minulle VIP-ovea tarkkailemaan Jaren varalta. Samalla hetkellä, kun komistus ovesta ulos astui ilmoitti kadetti sen minulle ja juoksimme kiireellä komistuksen perään. Ja tässä tulos:

Kyllä on nyt onnellinen tyttö !

2 kommenttia:

hanna kirjoitti...

Kattava reportaasi illan kulusta! Kadetteja ^_^

Pihlis kirjoitti...

piti laittaa, kun et ollut paikalla kaikkea kokemassa !
kadetteja oli NIIIIN paljon, että mentiin vallan sekaisin siitä. univormuja, ah !