Jag är försvarsminister


Tänään ohjelmassa oli 4h simulaatio kv-politiikan kurssilla. Mulla ei ollut harmaintakaan aavistusta mitä se tarkoitti tai piti sisällään. Tiesin vaan sen, että paikalla piti olla 10min ennen simulaation alkua, myöhästyä ei saanut. Ja että mitenkään ei kuulema tarttisi valmistautua, mutta osallistuminen on kuulema silti iso osa kurssia. 


Itselleni tyypilliseen tapaan onnistuin tietenkin tekemään simulaatiosta itselleni hirveän ahdistuksen ja stressin aiheen. Apua, jos joudun puhumaan luokan eteen ! Apua, jos en osaakaan mitään ja nolaan itteni totaalisesti. Jos joudun vaikka väittelemään jotain kurssin pätijää vastaan, mitäs mä sitten teen ! Ei mun sanavarasto riitä suomeksikaan väittelemiseen kv-teorioista, niin mites sitten enkuksi.

Ja miten väärässä ihminen voikaan olla. Simulaatio oli hauskin kansainvälisen politiikan kurssitehtävä ikinä ! En tiedä, milloin olisi 4h luento tai semma mennyt niin nopeasti kuin tänään, eikä edes pidetty taukoja.


Meidät jaettiin 5 ryhmään, joista jokainen sai itselleen kuvitteellisen valtion. Jokaisella valtiolla oli tietysti oma tarinansa. Edustamani valtio oli Bati: diktatuurivaltio, jolla oli pelin alkaessa suuri armeija, paljon luonnonvaroja ja kehittynyt teollisuus ja maatalous. Olimme kuulema syyllistyneet Hallänningarien kansanmurhaan ja maasta karkottamiseen, jonka tietysti kiistimme. Vallassa oli, luonnollisesti General Admiral (joka meillä tosin oli sitten lopulta nainen), oikeusvaltiosta ei ollut tietoakaan, puhumattakaan ympäristö-, koulutus- tai sosiaalipolitiikasta. Hallänningarit olivat siiryneet naapurivaltioihimme, Cimbroon ja Domesoon, ja halusivat nyt palata takaisin "luvattuun maahansa". Me tietenkin pidimme heitä terroristeinä, ja halusimme pitää heidät keinoja kaihtamatta poissa maastamme.

Muista maista Cimbro oli suurista teollisuusongelmista kärsivä ja ympäristöasioissa aivan retuperällä oleva valtio. Maahan paenneet hallänningarit olivat valtion pohjasakkaa ja lukittu öisin aitojen taakse "oman turvallisuutensa vuoksi". Päivisin pääsivät kuulema kierittämään hammastahnatuubeille korkkeja, koska automaatiosta ei ollut maassa tietoakaan. 
Toinen naapurimaamme, Amaso, kärsi heimosodista. Se oli vahvasti maataloudesta riippuvainen, mutta sillä oli myös suuret öljyvarat. Ongelmaksi muodostui tosin rannikon puuttuminen, joten suunnitelmissa oli öljyputken rakentaminen jonkun naapurimaan kautta. 
Domeso puolestaan kärsi suunnattomasta nälänhädästä, köyhyydestä ja kuivuudesta. Maassa asuvat hallänningarit olivat valta-asemassa ja rikkaita. Maa sai toivoa uskonnosta ja kansalaiset kokivat "Jumalan" johtavan heitä valtion päämiehen muodossa. 
Viimeinen valtio, Eregeti, oli hyvin kehittynyt ja teollistunut valtio, jolla oli korkea bruttokansantuote ja äärimmäisen kouluttunut väestö. He olivat myös erittäin ympäristökeskeisiä, ja olivatkin huolissaan naapurimaansa Cimbron tilasta.
Valtioiden keskellä oli meri, Green Sea. Keskellä sitä oli, luonnollisesti, Center Island, jolla asusti uhanalainen Middle Frog sekä myöhemmin löydetty Middle Monkey. Saarelta oli myös juuri löydetty öljyä. Green Sea Regionin läheisyydessä sijaitsi myös USP, United Super Power, rikas ja äärimmäisen kehittynyt valtio, joka tarvittaessa puuttui alueen asioihin.

Ehdittiin pelata kolme kierrosta, joista jokainen päättyi aina ulkoministerien pressitilaisuuteen. Kierroksen aikana valtiot pystyivät solmimaan keskenään sopimuksia, muuttamaan budjettiaan, tekemään tiedotuksia medialle tai vaikka hakemaan lainaa Maailmanpankilta. Pelin aikana järjestettiin myös kerran YK:n puolesta kokous, jossa sovittiin Domeson mahdollisesta kehitysavusta. Väliin aina pelin johtaja vähän hämmensi soppaa lisää pitämällä "Green Sea Region News" -lähetyksiä, joissa hän saattoi paljastaa esimerkiksi Middle Frogin kuolleen Cimbron öljynporauksen seurauksena, jatkuvasta kuivuudesta Demosossa, terroristi-iskusta Cimbron pääkaupungin metrossa, Eregetin sanomalehdessä julkaistusta pilakuvasta Demoson johtajasta tai raketti-iskusta Demososta Batiin. 

Siinä sitten pelailtiin, juonittiin, solmittiin hyökkäämättömyyssopuksia kuin Hitler ja Stalin konsanaan ja kieltäydyttiin antamasta kehitysapua. Ehdoteltiin kauppasaartoa, yritettiin parantaa sananvapautta ja selvitellä terroristi-iskujen tekijöitä. Supersiistiä ! Mutta kuinkas sitten kävikään... Kävikin kuin toisessa maailmansodassa konsanaan. Domeso sijoitti kaikki kehitysapuna saamansa rahat armeijaan, liittoutui muiden valtioiden kanssa ja Hallänning-johtoinen hallitus sitten posautti Batiin sotaratsuineen. Hupsista keikkaa. Selkäänpuukotusta joka suunnasta. Oltiin nimittäin solmittu kahden hyökänneen valtion kanssa hyökkäämättömyyssopimus.


Batin puolustusministeri onkin sitten iltapäivän treenien jälkeen vältellyt tenttikirjoja oikein urakalla. Huomenna sitten treenien jälkeen, ehkä...

2 kommenttia:

Veeris kirjoitti...

epistä. miksei meidän luennoilla ikinä leikitä mitään?

Pihlis kirjoitti...

mä haluun leikkiä koko ajan, mut ei meillä oo ees luentoja