Motivaatiota etsimässä

Viimeiset kaksi päivää on ollut kyllä maailman vaikeimpia. Sekä tiistaina että keskiviikkona olo on ollut aamulla kuin junan alle jääneellä: päätä on särkenyt ja on kestänyt 1-2h päästä ylös sängystä. Siis kirjaimellisesti. Ihan kamalan tokkurainen ja pöhnäinen olo. Molempina päivinä on myös mennyt sitten pari tuntia, että oon herännyt ja piristynyt. Tosi jännä sinänsä, että aamulla olo on ihan kamala mut iltapäivällä ihan erilainen. Peukut pystyyn etten nyt tuu kipeeks !

Mulla on huomenna kv-politiikan kurssin tentti aamukasilta toisella puolella kaupunkia, mikä tarkoittaa tosi aikaista herätystä. Yhh. Kolmesta tenttikirjasta kaksi mulla on, toinen suhtkoht luettuna (mulla on siitä onneksi myös valmiiksi tehtynä muistiinpanot HY:n kurssilta), toinen vielä työn alla. Kirja on tungettu niin paljon yksityiskohtaista tietoa, että sitä on tosi raskasta lukea. Kolmas tenttikirja kurssin tietojen mukaan on ladattavissa Studentportalenista, mutta en kyllä oo sitä vieläkään monen tunnin etsinnän jälkeen löytänyt. Noh, on sitä ennenkin tentit läpäisty vaikka ei kaikkia kirjoja oo luettu... Kirja on ainakin kuvauksen mukaan muitenkin vaan teorioiden soveltamista kylmän sodan konflikteihin, joten enköhän pärjää ilmankin.

Mutta, lukumotivaatio onkin sitten asia erikseen. Olin pyhittänyt koko alkuviikon, treenejä lukuunottamatta lukemiselle. Lukumotivaatio on kuitenkin nolla, negatiivisen puolella jos se on edes mahdollista. Ja keskittymiskyky kuin kultakalalla. Mut kattokaa nyt millasta täällä on !




Napsin kuvat tänään matkalla salilta kotiin. Aurinko on paistanut joka päivä kirkkaalta taivaalta, tuolla on ihanan lämmin ja lumet on sulanut yhdessä hujauksessa. Tota katusoraakin koko ajan putsataan pois. Yritä tässä sitten lukea tenttiin. Varsinkin, kun ilmeisesti 99% vaihtareista matkustelee pitkin poikin Eurooppaa tai Ruotsia tai on sitten vaihtoehtoisesti Suomessa viettämässä pääsiäistä. Ootan innolla huomista, kun pääsen tentistä. Oon jo suunnitellut suuntaavani PITKÄLLE kävelylenkille kameran kanssa, lenkkipolulla bongasin nimittäin jonkun ihmeellisen patsaan korkealla kukkulalla metsän keskellä ja ihania vanhoja puutaloja.  Että sekin vähän kutkuttelee takaraivossa ! Noh, viimeinen rutistus, sitten onkin edessä (ei ehkä niin ansaittu) miniloma. 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Go pihlis!! Sarpp

tiiaelina kirjoitti...

Ihanan näköstä siellä! Ymmärrän hyvin ettei pysty keskittymään :) tsemppii!