29.5.2013

Päivä, jota en tule ikinä unohtamaan. Päivä, jona tein jotain mitä en uskonut tekeväni koskaan. Päivä jona osoitin, että pystyn mihin vaan jos vain haluan. Päivä jona yllätin täysin itseni, Johanin ja pari SATSin henkilökunnan miespuolista jäsentä. Treenikerta, jona jäin täysin sanattomaksi. Ja niin jäi Johankin. Treenikerta, jonka jälkeen Johan oli musta niin ylpeä, että halasi mua ja hehkutti sitä koko lopputreenin ajan. Ja sanoi, että mä oon yks parhaimpia tuloksia saavuttava asiakas, mitä sillä on koskaan ollut.


Mä siis vedin tänään elämäni ensimmäiset puhtaat leuat. Kun Johan mulle treenin alussa sanoi, että tehdään maksimivoimatestejä, olin että okei. Sitten kun se sanoikin seuraavaksi, että katotaan saanko sen leuan vedettyä, nauroinkin sille jo että onko se ihan hullu. Se sanoi, että on ihan varma että saan sen. 

Kuinkas kävikään. Pelonsekaisin tuntein siinä sitten käpsyttelin leuanvetotangolle, nappasin kapealla myötäotteella tangosta ja päästin jalat ilmaan. Lähdin vetämään. MITÄ VITTUA parahti suusta, kun ensimmäinen leuka nousi kevyesti ylös asti. Johan hyppi riemusta ja huusi "fortsätt fortsätt, du har den!" Alas suorille käsille, ja uudestaan ylös! Neljäs leuka meni juuri ja juuri ja pudottauduin lattialle. Johan oli sanaton, kasvoilla loisti ehkä maailman levein hymy ja se tuli ja halasi mua. Sen jälkeen se heitti high fivet ja sanoi, että tiesi mun saavan yhden leuan satavarmasti. Mutta että neljä puhdasta leukaa, wow. Itse menin ihan shokkiin, en saanut sanottua muuta kuin "vad fan just hände!" ja "mitä vittua". En pystynyt lopettaman hymyilemistä, olin ihan sekaisin. Ja niin oli kyllä Johankin. Hyvä ettei juossut ympyrää ja huutanut. Sen sijaan se vaan hehkutti sitä, miten uskomaton oon ja miten ylpeä se musta on. Salilla oli samaan aikaan meidän viereisessä laitteessa treenaamassa kaks SATSin työntekijää, niin eikös tää yks mennyt ja hehkuttanut niillekin mun tulosta. Toinen niistä meni ihan hämilleen, että toi pikkutyttökö veti 4 leukaa ja toinen onnitteli spontaanisti. Ja Johan vaan jatkaa hehkuttamista ja ihmettelyä, itse en saanut vieläkään mitään hämmästykseltäni sanottua. Johan sitten siinä päätti vielä kehaista työtovereilleen, että "Pihla on yks parhaimpia tuloksia saavuttava asiakas mitä mulla on koskaan ollut."

Voitte vaan kuvitella, miten mielettömän paljon mun itseluottamus tästä kasvoi. Oon aina kyseenalaistanu mun selviämisen tästä urakasta. Siitä että saisin muka joskus vedettyä leukoja tuntui helmikuun puolivälissä ihan mahdottomalta ajatukselta. Ja tänään mä tein sen. Yllätin itseni. Ja ennen kaikkea yllätin Johanin, joka osas odottaa tuloksia. Mut ei sellasia, mitä mä tänään näytin.  Se, että vedin 4x4 sarjaa puhtaita leukoja tuli täysin puun takaa.


Toivottakaa onnea lauantain maratonille, tuskin sitä ennen enää postailen tänne. I can, I will.

Lillasyrran


 Vapun jälkeen sain nauttia 4 päivän ajan pikkusiskoni ihanasta seurasta. Kyllähän me tapellakin pari kertaa ehditiin: muun muassa siitä, onko pikkusiskoni takapuoli pyöreä vai ei. Perussettiä, sanoisin.


Tiistaina turisteiltiin ympäri Uppsalaa. Itse olin käynyt aamuvarhaisella raapustelemassa tentin ja sitten raahasinkin siskon treeniseuraksi salille. Lounaan jälkeen suunnattiin Gamla Uppsalaan.










Palattiin takaisin keskustaan, missä tehtiin kävelylenkki joen rannalla ja pitkin poikin kaupunkia.





Pelleiltiin vähän kirkon edessä, mutta jäätiin heti kuvan räpsäisemisen jälkeen kiinni puuhistamme ja pakenimme vikkelästi rikospaikalta. 


Keskiviikkona käväsitiin Tukholmassa. Muutaman paikallaan pyörimisen ja etsimisen jälkeen löydettiin edellisenä päivänä avattu ABBA-museo, josta noudettiin mamalle äitienpäivälahja. Sitten käpsyteltiinkin loppupäivä pitkin Tukholman aurinkoisia katuja ja pikkusisko shoppasi. 




Karkkikaupan ohi kulkiessa oli vaan pakko käydä räpsimässä kuvia ja nuuhkimassa.



Torstai vietettiin taas Uppsalassa. Olin onnistunut kirjoittamaan treeniajan kalenteriin väärin, mutta onneksi Johanin tekstari aamutuimaan varmisti sen, että olin ajoissa salilla. Vähäsen tuli kiirus, kun aamupalaa syötiin toisella kädellä kun toinen käsi kiskoi housuja jalkaan ja kolmas käsi pakkasi samalla jumppakassia. Mutta hyvin ehdittiin !

Treenien jälkeen taas sitten lounasta massuun ja edessä oli museopäivä. Aloitettiin Pekka Töpöhäntä -talosta. Lipunmyyjä ei tosin meinannut meitä sisään päästää, kun se oli kuulemma "lapsille suunnattu". Puppua sanon minä.



Pikkusiskolle löydettiin ulkoa temppurata ! Tosin se oli sille liian haastava: autonrengas kippasi sen jalan alla ja sen sisällä olleet vedet löytyivätkin sitten siskon housuilta.


Uppsalan linnasta löydettiin näyttely humanitaarisesta (ei hyvää päivää, opiskelen maailmanpolitiikkaa enkä tiedä kirjotetaanko toi sana ä:llä vai a:lla...) avusta ja sodasta. Siellä oli myös kiva testi, mikä perustui moraalikysymyksiin ja kertoi sitten sun luonteen. 





Sitten kirkkoon ! Olinkin käväissyt täällä jo H:n kanssa, mutta sillon kamera oli kotona.




Päivällinen (pikkusiskon lounas) syötiin auringonpaisteessa Fyriså:n rannalla ja seurattiin hulluja sorsia ja lokkeja. Tai ei ne lokit ollu hulluja, sorsat vaan. Lokit oli tyhmiä ja yritti päästä vastavirtaan siinä kuitenkaan onnistumatta.




Ennen kotiinpaluuta käytiin vähän kuvailemassa kasveja Linnéträdgårdenissa. Tai minä kuvasin, ja pikkusisko kuvas näköjään minua.



Perjantaina luvassa oli taas treenit, joiden jälkeen sitten hypättiinkin bussiin ja otettiin suunnaksi Sigtuna. Ruotsin vanhin kaupunki siis !









Lauantaina suunnattiinkin sitten molemmat aamukoneella Suomeen viettämään äitienpäivää. Kohta pääsen jo takaisin Suomeen tappelemaan siskon kanssa taas vähän useammin. Varsinkin, kun heti kesän alkuun mennään viikon lomalle yhdessä...

Valborg Uppsala-style


Näin 22 päivää myöhässä on hyvä aika pistää eetteriin Uppsalan vappukuvat !


Tämän näköisenä tallustelin pitkin Uppsalan katuja Valborgina, eli suomalaisittain vappuaattona. (Haluan huomauttaa tässä vaiheessa, että takki ei enää näytä mun päällä tollaselta makkarankuorelta, vaan suihsaih sujahtaa vetskari kiinni nyt kuin rasvattu !) 
Täällä Uppsalassa opiskelijat aloittavat vapun jo viikko ennen varsinaista vappuaattoa kaiken maailman pippaloilla osakunnissa. Joka päivälle on jotain ohjelmaa, mikä sitten huipentuu Valborgiin. Kvalborgina, eli 29. päivä on aina klubit auki ja Valborgina juhlinta aloitetaan aikaisin aamulla, yleensä jo seitsemältä. Ja sitä sitten jatketaan yömyöhään. Vappupiknikit vietetään Valborgina, ja vappupäivänä sitten istuskellaan joko Majmiddagilla osakunnissa tai sitten krapulaisena puistoissa tai kavereiden kotona sillilounailla. Sillis !!!

Valborgina koko kaupunki, ja 100 000 muualta tullutta vapputuristia, pakkautuu Fyriså:n rannoille katsomaan ensin aamusta Ankkarallia, jossa lapset laskevat kumiankkoja jokeen. Allekirjoittaneen herääminen oli hieman takkuista, joten ehdin vasta kymmeneksi joelle kun alkoi Forsränning. 



Forsränningin ideana on se, että paikallisen TKK:n opiskelijat rakentavat styroksista ja kaiken maailman muista materiaaleista itselleen paatit, jotka he koristelevat sitten oman maun mukaan. Valborgina sitten karautetaan niillä Fyrisåssa kilpailussa, jossa merkkaa niin paatin ulkonäkö, kisailijoiden asut ja loppuaika. Ja tietysti se, kuinka monta kisailijaa pääsee paatissa maaliin, ja kuinka ehjänä se purtilo sitten pysyy.
















































Kuten arvata saattaa, useampaa kuin yhtä osanottajaa saatiinkin sitten onkia joesta pois. Fyriså:n pätkällä, jota paateilla laskettiin, on useampi koskivaihe. Lisäksi matkalla oli matalia siltoja ja paatit nyt eivät todellakaan olleet mitään maailman kestävimpiä. Lopputulos voi näyttää esimerkiksi tältä:


















Forsränningistä suuntasin kotiin syömään ja lämmittelemään, sekä kiroamaan kaikki vapputuristit pahimpaan maanrakoon. 3G-verkko oli yllättäen aivan ylikuormittunut, ja iltaan asti vietinkin aikani aikalailla netittömänä. Kamalaa.

Kolmelta edessä oli Mösspåtagning. Yliopiston pääkirjaston parvekkeella olivat vilkuttelemassa kaikki yliopiston tärkeät tyypit. Kolmelta sitten vilkuteltiin lakkien kanssa ja lähdettiin valumaan joko Champagnegaloppeihin tai kuuntelemaan kevätkonserttia yliopiston päärakennuksen eteen. Ruotsalaisista n. 10% oli ylioppilaslakit, jotka sitten vilkuttelun jälkeen painettiin päähän.





Kolmelta osakunnilla alkoivat Champagnegaloppenit. Ideana siis on se, että osakunnan pihalla on DJ soittamassa kahden tunnin ajan. Sinä aikana tanssitaan kuin viimeistä päivää ja, mikä on ehkä typerintä ikinä, suihkutetaan skumppaa toisten päälle. 100kr saa itselleen pullon skumppaa, mikä juomisen sijaan vaahdotetaan ja kastellaan sillä sitten kaverit. Ehkä idioottimaisinta mitä oon koskaan kuullut tai nähnyt. Kuohujuoman rakastajana (noniin, ja nyt sitä sitten tekee mieli) sydäntä riipi katsoa, kuinka satoja tuhansia litroja tätä lempijuomaani kaadettiin vaan maahan.







Jos yksi pullo ei riittänyt, pystyit ostamaan niitä lisää niin paljon kuin halusit.





Kun champagnegaloppenit sitten viideltä loppuivat, suuntasivat opiskelijat kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet ja nukkumaan päikkärit. Joo, päikkärit kuulema ovat oleellinen osa Valborgin viettoa. Sitten ysiltä suunnattiin takaisin osakunnille klubeille, jotka olivat vapun kunniaksi poikkeuksellisesti neljään asti auki (!!!). 

Henk. koht. mulla jäi vapun juhliminen aivan nollaan. Alkoholikielto ja tiukka ruokavalio vähän rajoittivat mun menemisiä, eikä bailaaminen naamat olevien ruotsalaisten kanssa jostain syystä napannut. Noh, ensi vuonna Suomessa sitten taas kahden vapun edestä !