29.5.2013

Päivä, jota en tule ikinä unohtamaan. Päivä, jona tein jotain mitä en uskonut tekeväni koskaan. Päivä jona osoitin, että pystyn mihin vaan jos vain haluan. Päivä jona yllätin täysin itseni, Johanin ja pari SATSin henkilökunnan miespuolista jäsentä. Treenikerta, jona jäin täysin sanattomaksi. Ja niin jäi Johankin. Treenikerta, jonka jälkeen Johan oli musta niin ylpeä, että halasi mua ja hehkutti sitä koko lopputreenin ajan. Ja sanoi, että mä oon yks parhaimpia tuloksia saavuttava asiakas, mitä sillä on koskaan ollut.


Mä siis vedin tänään elämäni ensimmäiset puhtaat leuat. Kun Johan mulle treenin alussa sanoi, että tehdään maksimivoimatestejä, olin että okei. Sitten kun se sanoikin seuraavaksi, että katotaan saanko sen leuan vedettyä, nauroinkin sille jo että onko se ihan hullu. Se sanoi, että on ihan varma että saan sen. 

Kuinkas kävikään. Pelonsekaisin tuntein siinä sitten käpsyttelin leuanvetotangolle, nappasin kapealla myötäotteella tangosta ja päästin jalat ilmaan. Lähdin vetämään. MITÄ VITTUA parahti suusta, kun ensimmäinen leuka nousi kevyesti ylös asti. Johan hyppi riemusta ja huusi "fortsätt fortsätt, du har den!" Alas suorille käsille, ja uudestaan ylös! Neljäs leuka meni juuri ja juuri ja pudottauduin lattialle. Johan oli sanaton, kasvoilla loisti ehkä maailman levein hymy ja se tuli ja halasi mua. Sen jälkeen se heitti high fivet ja sanoi, että tiesi mun saavan yhden leuan satavarmasti. Mutta että neljä puhdasta leukaa, wow. Itse menin ihan shokkiin, en saanut sanottua muuta kuin "vad fan just hände!" ja "mitä vittua". En pystynyt lopettaman hymyilemistä, olin ihan sekaisin. Ja niin oli kyllä Johankin. Hyvä ettei juossut ympyrää ja huutanut. Sen sijaan se vaan hehkutti sitä, miten uskomaton oon ja miten ylpeä se musta on. Salilla oli samaan aikaan meidän viereisessä laitteessa treenaamassa kaks SATSin työntekijää, niin eikös tää yks mennyt ja hehkuttanut niillekin mun tulosta. Toinen niistä meni ihan hämilleen, että toi pikkutyttökö veti 4 leukaa ja toinen onnitteli spontaanisti. Ja Johan vaan jatkaa hehkuttamista ja ihmettelyä, itse en saanut vieläkään mitään hämmästykseltäni sanottua. Johan sitten siinä päätti vielä kehaista työtovereilleen, että "Pihla on yks parhaimpia tuloksia saavuttava asiakas mitä mulla on koskaan ollut."

Voitte vaan kuvitella, miten mielettömän paljon mun itseluottamus tästä kasvoi. Oon aina kyseenalaistanu mun selviämisen tästä urakasta. Siitä että saisin muka joskus vedettyä leukoja tuntui helmikuun puolivälissä ihan mahdottomalta ajatukselta. Ja tänään mä tein sen. Yllätin itseni. Ja ennen kaikkea yllätin Johanin, joka osas odottaa tuloksia. Mut ei sellasia, mitä mä tänään näytin.  Se, että vedin 4x4 sarjaa puhtaita leukoja tuli täysin puun takaa.


Toivottakaa onnea lauantain maratonille, tuskin sitä ennen enää postailen tänne. I can, I will.

2 kommenttia:

tiiaelina kirjoitti...

Mielettömästi onnea lauantaille ja superonnittelut leuoista! Voin vaan kuvitella miltä nyt tuntuu :) se ku näkyy tuloksia, missä vaan asiassa, on paras motivaattori! Tsemii!

Sara Touhonen kirjoitti...

Superia Pihla ! Ja lauantaina räjähtää :)