Huhtikuun treeniraportti

Huomaa, että mun selkä on oireillu, puhti on ollu poissa ja täällä kävi vieraita. Samantien näkyy treeneissä. Huhtikuussa 26 treenipäivää, vähän vajaa 38h liikuntaa. Plääh.

Dieetin takia veto oli poissa tosi pitkään enkä saanut oikein itse tekemistäni treeneistä tehoja irti. Johan kiskoo ne musta vaikka väkisin, joten sen kanssa ei oo pelkoa tehottomista treeneistä. Mutta kyllä kiukutti, ja kiukuttaa edelleen, jos ei jaksa ja jos on huono päivä. 

Ja kun niitä huonoja päiviä tulee, niin sitten se iskee se herkku- ja syömishimo. Tunnesyöppönä mun on tosi vaikea päästä eroon siitä tavasta, että kun vähänkin tulee takapakkia tai kiukuttaa niin kävelen jääkaapille. Ja sitten sitä ruokaa menee. Hyvinä päivinä mulla ei oo minkäänlaista ongelmaa pysyä dieetissä. Vaikka olis nälkä, niin sinnittelen ja vaikka kuinka tekis jotain mieli, niin pystyn sen himon ohittamaan. Mutta kun niitä vaikeita päiviä on, niin sitten niitä repsahduksiakin tulee. Niinkuin esimerkiksi vappuaattona (tai Valborgina, niinkuin täällä Ruotsissa sanotaan). Otti niin maan perkeleesti kaikki päähän. Ja eikös siinä mennyt sitten ruokailurytmit ihan sekaisin ja kiukuspäissäni kävelin kauppaan, ostin pähkinöitä ja napsinkin sitten niitä enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi olin tiukasti päättänyt, että vappuaatto on lepopäivä, kun vedin viikonloppuna ja maanantaina sen verran rankat setit, ettei lenkkipolulle ollut asiaa. Ja kiukutti vielä enemmän...



Mutta mä en luovuta ! Takapakkia otetaan välillä roimasti, mutta sieltä taas noustaan entistä vahvempana. Perjantaina tarkastetaan mun ruokavalio, jos sitä pitää vähän viilailla. Nyt kiukuttaa kyllä tää vappuaaton hiilarimässäys, näkyy kaikki perjantaina vaa'alla jos Johan mut sille laittaa... Tänään pitää käydä tekemässä yläkroppa ja tunnin aerobinen salilla jossain välissä kun tenttikirjojen keskeltä jaksan salille raahautua. Eli varmaan ihan just... Vappupiknik ei nappaa, kun en siellä mitään sais kuitenkaan syödä tai juoda (eli saisin jonkun suunnattoman kiukunpuuskan taas ja sortuisin. No thanks)

Pari päivää päälle kuukausi täällä Uppsalassa vielä Johanin hellässä huomassa (maraton tasan kuukauden päästä, hui!) ja sitten takaisin Suomeen, missä jatketaan niin kauan kunnes oon tyytyväinen. Eli ehkä loppuelämä ;)

Ei kommentteja: