Toukokuun treeniraportti


Hyvää maratoninjälkeistä aamua ! Nyt täällä sitten tietysti paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja lämpötila on sen +23. Eilisessä säässä ei ollut muuta huonoa kuin se sade, lämpötila oli just passeli. Polvissa vähän tuntuu, että eilen on juostu ja selkä nyt osoittaa taas olemassaolonsa jäätävällä lihasjumilla ja rutinalla, mutta muuten kroppa onkin kunnossa. Saas nähdä, mikä tilanne on huomenna.


Toukokuussa oli menoa ja meinikiä jos jonkinmoista. Mukaan mahtui Suomi-reissua, pikkusiskon vierailua, Oslon matkaa ja valmistautumista maratonille. Siksi treenailutkin on nyt sitten ollut vähän mitä on.  39h treenituntia, 3 lepopäivää (oho, luulin että olis enemmän!) Yksi noista lepopäivistä oli pakollinen Johanin määräämä ennen maratonia, yksi oli Oslossa (silloin tosin käveltiin koko päivä +24 asteen auringonpaisteessa ylä- ja alamäkiä pitkin kaupunkia) ja yksi tuli Suomen reissulla, kun en vaan ehtinyt treenaamaan. Jotenkin tuntui, että olin tosi laiska koko kuukauden, mutta on sitä näköjään tullut liikuttua. 

Treenejä on edelleen ollut se 3krt/viikossa Johanin vetäminä, loput sitten oon joko käynyt BodyCombatissa (mihin oon nyt ihan hurahtanut kans!) tai BodyBalancessa (siihen taas oon jo vähän kyllästynyt, nyt tosin vaihtuu sarjat). Tai sitten juoksemassa, crosstrainerissa tai pyöräillyt (!!!). Suomeen päästyäni aion hankkia itselleni Stockan lahjakortilla uuden sykemittarin. Nykyinen on jo ikivanha, kiukuttelee noin kuukauden välein eikä se edes laske kulutettuja kaloreita. Oon jo valkannut etukäteen minkä hankin, arvaatte varmaan minkä värinen se on ;)


Tässä kuussa on kyllä enkat paukkuneet salilla ja oon yllättänyt itseni ja Johanin totaalisesti. Mielellä on näköjään uskomaton voima. Ja nyt kun tiedän, mihin pystyn niin mun itseluottamus on noussut oikein rytinällä. Juostu maraton, vedetyt leuat ja päällä roikkuvat vaatteet puhuvat puolestaan. Kun oon saanut jo näin paljon aikaa, mihin en olisi ikinä kuvitellut pystyväni, tiedän että pääsen loppuun asti. Jos joku olisi sanonut mulle vuosi sitten, että millainen ihminen mä oon palatessani Suomeen, olisin varmaan nauranut sille ja sanonut että valehtelu on rumaa.

Mulla on enää vajaa viikko Ruotsi-aikaa jäljellä. Uskomatonta, miten nopeasti aika menee. En haluaisi vielä kotiin. Viimeisinä päivinä mulla on ainakin ohjelmassa viimeiset kolme treeniä Johanin kanssa, tentti, fikailu E:n kanssa sekä Ruotsin kansallispäivän juhlahumun kokeminen Tukholmassa ja Skansenissa. Yritän myös keretä käymään Skoklosterin linnassa, suuntaankin sinne varmaan heti huomenna jos saan aikaiseksi herätä ajoissa. Tänään aion käväistä BodyBalancessa venyttelemässä paikkoja auki, sitä ennen kuitenkin suuntaan puistoon lukemaan ja palkitsemaan itseni maratonista shortsiostoksilla !

Ei kommentteja: