Matkakuumeilua

Kuukausi sitten palasin edellisestä reissusta, mutta nyt jo matkajalka vipattaa suunnattomasti taas jonnekin päin maapalloa. Lisäksi kun isoäiti päätti kartuttaa tämän tytön matkakassaa sievoisella summalla, alkoi seuraavien reissujen suunnittelu jo tuntua ihan ajankohtaiselta !

Syksyllä haluan perioditauolla suunnata jonnekin Eurooppaan. Vielä en tiedä minne, mutta vaihtoehtoja kyllä riittää. Matkaseurastakaan ei ole niinkään varmuutta. E lähtee syksyksi vaihtoon Englantiin, joten siellä voisin vierailla. Tosin saarivaltiossa on tullut visiteerattua nyt useampaan otteeseen, ja reilasinkin siellä yhden kuukauden pari vuotta takaperin, joten ehkä vaihtelu virkistäisi. Jos en saa matkaseuraa muuten, niin suuntaan sinne kielikylpyyn. Muuten mua innostais tällä hetkellä kaupunkilomakohteina Dublin, Lissabon, Bryssel, Reykjavik ja Luxemburg. Joten kaikki vapaaehtoiset perioditauolla matkaajat tassua ilmaan !

Toinen reissu mikä mulla nyt suunnattomasti kutkuttaa mieltä on joululomareissu. Koska aion kandini syksyllä kyhätä kasaan, haluan myös palkita itseni suunnattomasta urakasta suuntaamalla jonnekin kauas. Ongelma on vaan kenen kanssa ja minne. H ei matkaseurakseni pysty lähtemään opiskelijabudjetin takia, ja muita ehdokkaita kartoitan tällä hetkellä. En ihan ketä tahansa jaksa katsoa viikkoa tai kahta, joten kuka vaan ei kelpaa. Itsekseen on vähän tylsä matkustella, nimimerkillä 3 viikkoa yksin reilannut.

Mihin sitten haluan ! Joko:




Balille & Singaporeen

tai sitten:



Washington DC !

Kaksi aika erilaista kohdetta, ja veikkaankin että lopullinen kohde määrittyy sitten matkaseuran toiveiden perusteella. Itselläni molemmat ovat matkalistan kärjessä, mutta en osaa päättää kumpaan haluan. Toisaalta joulu-tammikuussa olisi kiva reissata lämpöön, mutta samaan aikaan muistelen sitä, ettei minulla ihan aina ole varaa lähteä kaupunkilomailemaan jenkkeihin. Tai varaa lähteä törsäämään jenkkien outlet-myymälöihin...

IAF, SINÄ JOKA HALUAT REISSATA KANSSANI: OTA YHTEYTTÄ ! Etsitään matkaseuraa tositarkoituksella <3

Vie mut aurinkoon


Kesäkuussa suuntasin reissutypyjen kanssa viikoksi Kroatian Dubrovnikin aurinkoon ja lämpöön. Lomamatka tuli todellakin tarpeeseen, enkä muista milloin olisin viikon vain ollut tekemättä mitään. Rannalla tai uima-altaalla makaaminen ilman stressiä koulusta tai töistä tuli kyllä todella tarpeeseen, ja nyt kun akut on ladattu jaksaakin paahtaa töissä elokuun alkuun asti. As if...



Majoituimme huoneistoon, jossa meillä oli oma parveke. Villa Katarinan huoneistoilla oli yhteinen uima-allas, mutta uimaranta oli vain kivenheiton päässä. Tosin tämä kivenheitto oli jyrkkää alamäkeä, tarkkaanlaskettuna 188 porrasta. Niitä sitten ravattiin eestaas, tai vaihtoehtoisesti valittiin noin kilsan verran pidempi reitti ylämäkeen välttääksemme porraskävelyt.


Ensimmäisenä päivänä tutkailimme ympäristöä, ja sunnuntaina suuntasimme viettämään päiväämme vanhaan kaupunkiin. Kiersimme vanhan kaupungin korkean muurin päällä ja sitten kiertelimme pieniä kapeita kujia ristiin rastiin ja katsastimme kaikki tärkeimmät rakennukset.





Päivä oli yllättäen uuvuttavan kuuma. Reissumme aikana ei mittarin lukemat kertaakaan laskeneet alle 30, ei edes yön aikana. Villa Katarinan omistaja sanoikin, että satuimme harvinaiseen aikaan, kun edes yön aikana ei viilene. Hikoiltiin sitten jatkuvasti kuin pienet siat.








Päivällisen jälkeen suunnattiin iltauinnille omalle rannalle. Vesi oli aluksi mun mielestä NIIN kylmää, etten ensimmäisenä päivänä päässyt uimaan ollenkaan. Tokana päivänä sitten noin 10 minuutin kitinän jälkeen vihdoin uskaltauduin, enkä kyllä kadu yhtään. Oli ihanaa uida auringon laskiessa taustalla !




Kolmantena päivänä suuntasimme lautalla Lokrumin saarelle. Lokrum on vastakohta kuivalle ja karulle mantereelle vehreine metsineen ja kasvitieteellisine puutarhoineen. Uimme omalla private beachillamme kivikossa, tosin saimme väistellä merisiiliä. Jalkoja ei siis pohjaan laitettu !




Jäätelöherkuttelujen jälkeen suuntasimme saaren toiseen päähän, mistä löytyikin upeat jyrkät kalliot !







Neljännen päivän aamun vietimme uimarannalla, ja iltapäivällä suuntasimme kaapelivaunulla vuorelle katselemaan kaupunkia yläilmoista.



Päivällisen nautimme vanhassa kaupungissa, jonka kapeisiin kujiin ihastuin. Vanhassa kaupungissa katujen numeroinnit ja kauppojen tai ravintoloiden nimiä ei löytänyt seinistä, vaan kaikki oli kirjoitettu noihin ihaniin katulamppuihin !



Loppureissun ajan vietimmekin sitten uima-altaalla ja kaupunkia kierrellen. Shoppailumahdollisuudet kaupungissa olivat minimaaliset, voisi melkein sanoa että olemattomat. Harkitsimme päiväreissua Montenegron tai Bosnia-Hertsegovinan puolelle tai vaihtoehtoisesti Splitiin, mutta monen tunnin istuminen bussissa helteillä ei ihan inspannut. Viikon reissu pelkästään Dubrovnikissa oli ehkä vähän liikaa, kun kaupungissa ei sinänsä ole mitään tekemistä. Rantalomakohde siis ! Onneksi seura piti huolen siitä, että aika ei käynyt pitkäksi.

What I've missed & what I miss

Puolen vuoden vaihto voi tuntua lyhyeltä ajalta, ja se kyllä hujahtikin ohi supernopeasti. Sellaisessa ajassa ei luulisi ikävöivänsä kotiin paljoakaan. Varsinkaan, jos koko ajan ravaa kotona niinkuin minä tein. Mutta ehei, mulla oli ikävä moniakin asioita Suomesta:

  • perhe ja ystävät, ylläri...
  • Prinsessalinna
  • wifi. Yliopiston tarjoama netti mun asunnossa olisi ollut piuhalla seinästä. Tietenkin mun piuha oli rikki, joten sitten jouduin joka kerta käyttämään mun puhelimen nettiä kun olin koneella kotona. Rasittavaa...
  • töissä käyminen. Vaikka samaan aikaan nautin suunnattomasti siitä, että ekaa kertaa sitten syksyn 2009 mä en käynyt töissä, kaipasin sitä tunnetta ettei mun tarvinnut kituuttaa säälittävällä opintotuella. Varsinkin, kun kyseessä oli maa, missä ruoka nyt ei ollut halvinta mahdollista.
  • telkkari & Elisa Viihde. How pathetic is this....

  • vaate- ja kenkävarasto
  • se, että voi liikkua ulkona tälläytymättä viimeisen päälle ja välittämättä siitä miltä näyttää
  • yliopiston kirjasto
  • Unicafe. Asia, jota en ikinä kuvitellut kaipaavani osoittautuikin yhdeksi suurimmaksi ikävän kohteeksi.
  • useampi kuin yksi ainoa maitorahkavaihtoehto kaupassa


Siinä nyt muutama, mitä tuli ensimmäisenä mieleen. Mitä mä sitten kaipaan Ruotsista. Kuukauden oon nyt asustellut Suomessa (viikon tosin vietin ulkomailla), mutta aika nopeasti sitä huomaa mitä jää kaipaamaan.

  • Uppsala
  • Fyriså
  • Tukholma
  • Johan
  • SATS Uppsala
  • Elisabeth


  • osakunnat & osakuntakulttuuri
  • joka paikkaan käveleminen
  • ihanat lenkkimaisemat
  • rasvaton Keso
  • ruotsin kuuleminen ympärillä
  • puistot


  • muodikkaat ja kauniit ihmiset
  • terveellisen syömisen ja treenaamisen kulttuuri
  • ystävälliset, avoimet, aurinkoiset ja sosiaaliset ihmiset
  • se, että ei tarvitse käydä töissä
  • fika
  • kansainvälisyys


  • luentopakko & seminaarit
  • Espresso House
  • ICAn salaattibaari
  • superlahjakkaat, kannustavat ja ammattitaitoiset ryhmäliikuntaohjaajat
  • pakasteena myytävät granaattiomenansiemenet

Kuulumisia

Mihin hävisi kesäkuu ? Vastahan mä tulin Ruotsista, ja nyt siitä on jo kuukausi. Hulluinta on ehkä se, että en oo oikeasti ollut koneella kuin maksimissaan 3 kertaa koko tänä aikana. Muun ajan oon selannut nettiä kännykällä, kun en oo koneelle ehtinyt tai sitä jaksanut avata. Hullua. Minä, joka normaalisti napitan kaikki illat koneen ääressä tekemässä jotain tärkeää tai muka-tärkeää...


En glad tränare efter ett skitbra pass med Johan !
maratonjalat !
Kesäkuu meni mun treenien ja ruokavalion osalta ihan penkin alle. Pelkäsinkin, että Ruotsista paluu ja PT:n "menettäminen" aiheuttaisi mussa tän reaktion: motivaation totaalisen lopahtamisen ja itsekurin katoamisen. Ja niinhän siinä kävi. Vaikka kuinka oon yrittänyt noudattaa ruokavaliota ja liikkua niinkuin Johan on käskenyt, lipsun jatkuvasti. Urheiluissa oon aikalailla pysynyt siinä kerran päivässä -rytmissä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kroatiassa oli niin helvetillisen kuuma, että siellä ei vaan pystynyt urheilemaan. Kävelymatka asunnolta uimarannalle portaat alas tuntui jo sellaiselta urheilusuoritukselta, että luuli kuolevansa. Kotona ollessa oon muutaman kerran pitänyt lepopäiviä, joka kerta siitä syystä että oon ollut töiden jälkeen vaan niin väsynyt etten ole jaksanut salille tai lenkille raahautua. Niin kävi esimerkiksi nyt torstaina: nukahdin kotiin päästyäni pelatessani kännykällä (wtf) ja totesin sen jälkeen, että treeni menee vaan hukkaan jos on niin väsynyt kuin olen. Makasinkin loppupäivän sohvalla katsoen hömppäohjelmia telkkarista, muun muassa Dr. Philiä, ja painuin kl 21 pehkuihin. Muuten oon tehnyt päivittäin joko salitreenin tai aerobisen.


Se, että teen nyt viitenä päivänä viikossa aamuvuoron töissä estää multa aikalailla aamuaerobiset, mitkä olis kaikista tehokkaimpia. Tai no estää ja estää, mutta ku muutenkin heräät töihin klo 4:45 niin ei hirveämmin nappaa aikaistaa sitä herätystä klo 3:45 että ehtii aamulenkille. Töiden jälkeen oonkin sitten useimmiten niin poikki, etten jaksaisi tehdä enää yhtään mitään. Nyt oon yrittänyt ottaa tavaksi, että lounaan jälkeen suuntaan suoraan salille. Tähän mennessä on toiminut.


Mutta sitten se ruokavalio. Maratonin jälkeen ruokavalioon palaaminen on tuntunut ihan mahdottomalta tehtävältä. Himoitsen jatkuvasti kaikkia herkkuja, ja useimmiten sorrunkin sitten niitä syömään. Töissä on koko ajan esillä vaikka mitä pullaa ja suklaata ja kakkua ja vaikka mitä. Mun itsekuri ei vaan riitä. Lisäksi aamuvuorojen tekeminen aiheuttaa suuria vaikeuksia mun ruokavaliolle, kun ruokailut ajoittuu niin outoihin aikoihin ja taukojen pitäminen niiden mukaan on hirveän vaikeaa. 

Mä en oo lähellekään vielä siellä, missä mä haluaisin olla. Siksi nyt mun on oikeasti pakko tsempata ja vaan olla sortumatta ja koskematta niihin herkkuihin ja muihin mitä mun tekee mieli. Kun nyt skarppaan, niin mulla on tasan kolmen viikon päästä tankkauspäivä. Sitten saan syödä. Kolme viikkoa on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Mä pystyin siihen aiemminkin, miksen pystyisi nytkin?

Sain Johanilta maililla kunnon saliohjelmat ja ruokavalion siihen, kun sitten oon omasta mielestäni tyytyväinen painooni. Eli siis ns. "normaalin" ruokavalion, jolla sitten tasataan se painon laskeminen. Mun tekisi koko ajan mieli vaan laittaa sille avautumismailia, että tästä ei tuu paskaakaan ilman sitä, että voitko lentää Suomeen. Mutta mulla ei vaan oo pokkaa siihen. Laitan sille sitten mailia kuvien kera, kun sillä on aihetta olla musta ylpeä. Ei vielä hetkeen.


Mutta niin ! On siellä töissä ihan kivaa kaikesta huolimatta. Lähinnä siksi, että saan koko ajan lisää vastuuta ja kehuja siitä, kuinka hyvin hommani hoidan ja kuinka luotettava työntekijä oon. Ensin kauppias laitto mut leipäosastolle hommiin (se on jännää se!). Vastuuseen kaikista paistotuotteista. Kaksi pellillistä vasta polttanut koko aikana ! Sitten se ilmoitti, että mä teen osan sen toimistohommista sinä aikana kun se on lomalla. Vastaan sähköisistä kuormakirjoista, eli hinnoittelen meidän kaupan tuotteet. Seuraan tukkuhintoja ja sisäänostohintoja ja verotusta ja sen mukaan sitten hinnoittelen meidän kaupan tuotteet. Se on oikeesti jännää ! Kun pitää katsoa, että kaupan katteet pysyy samanlaisina ja kaikkea. Mutta olin kuulema "ainoa, jolla on kapasiteettiä" hoitaa kauppiaan hommia sinä aikana kun se on lomalla. Muut sen hommat onkin sitten delegoitu vanhemmille osastovastaaville. 

Sunnuntain kassavuoroa piristi kuumis Valtteri Filppula
Eikä tässä vielä kaikki ! Meidän teollisten vastaava jäi tänään lomalle, ja ensi viikon mä sitten oonkin teollisten vastaava ! Mulla on yhtäkkiä kokonainen osasto mun vastuulla, tilauksineen päivineen. Kaks isoa hommaa samaan aikaan, mikä stressaa entisestään ja kello 6 alkavat aamuvuorot ei oo mun juttu. Mutta pitää olla tosi tyytyväinen ja ylpeä, kun mulle on tollaset isot vastuut annettu. Se, että olin puol vuotta pois ja silti nää hommat annetaan mulle on merkki siitä, että mä oikeasti hoidan hommani hyvin. Jes !