Lukutoukka


Pienestä pitäen oon rakastanut kirjoja yli kaiken. Ala-asteikäisenä ahmin Soukan kirjaston kaikki nuortenkirjat, esimerkiksi ne kaikki yli 100 Neiti Etsivää, kaikki mahdolliset The Baby-Sitters Clubit, Mystery Clubit, Sweet Valley Hight sun muut. Puhumattakaan Goosebumpseista tai muista jännäreistä. Saatoin lukea päivässä useamman kirjan, harrastuksen ja koulun ohessa luonnollisesti. Jaan rakkauteni kirjoihin kahden kummitätini kanssa: toiselta sain aina kaikkina mahdollisina juhlapäivinä lahjoiksi vinon pinon kirjoja, toisen kanssa ollaan harrastettu kirjojen vaihtelua. Siksipä en epäröinyt hetkeäkään, kun jälkimmäinen tapaus pyysi minua avecikseen Akateemisen kirjakaupan 120-vuotisjuhliin.



En tiedä mitään ihanampaa kuin kirjakaupat. Tai no, kunnon vanhan liiton kirjakaupat. Suomalainen ei oikein iske, ainoa oikea kirjakauppa Suomessa on juurikin Helsingin keskustan Akateeminen. Ulkomailla pitää aina päästä kirjakauppaan: Jenkeissä koen olevani taivaassa päästessäni Barnes & Noblesille ja raahaankin usein itselleni tuliaisena kirjoja. 


Samalla tavalla koen olevani taivaassa kunnon kirjastoissa. En siis missään Kaisa-talossa tai Soukan kirjastossa, vaan niissä aidoissa oikeissa. Esimerkiksi Uppsalan Carolina Redivivassa, Helsingin Kansalliskirjastossa, tai niissä miljoonassa kirjastossa missä vierailin esimerkiksi reilatessani Briteissä. Oih ja voi. Yksi unelmistani on joskus saada kotiini kirjastohuone. Eikä mitään tavallista, vaan sellainen mikä on Kaunottaressa ja Hirviössä. Kyllä te tiedätte, lattiasta kattoon ulottuvia ihania tammisia kirjahyllyjä, ja luonnollisesti ne sivusuunnassa liikkuvat tikkaat.



Eilisissä pippaloissa oli haastateltavina kirjailijoita, tarjolla niin skumppaa kuin viinejäkin, pienimuotoinen buffatarjoilu sekä Starbucksin joulukahvia. Kunnon kirja-alet ja livemusiikkia. Hiplailtiin kummin kanssa kirjoja mikä ehdittiin, itselle mukaan tarttui kaksi Jonas Jonassonia, kummitädille sitten vähän enemmän suomalaista kirjallisuutta. Siis vähän enemmän on tässä tapauksessa kymmenisen kirjaa.



Teki kyllä hyvää käydä vähän tuulettumassa muuallakin kuin salilla. Nyt vaan pitää ryhdistäytyä kandin kanssa, jotta pääsen taas "oikeiden" kirjojen pariin.

Uniforms everywhere

Täällä on nyt sellainen super-Pihlis, ettei mitään rajaa. Joskus sitä osaa yllättää niin itsensä kuin ystävänsäkin. Nyt vihdoin tuntuu, että oon saanut opiskeluista kiinni (näin öö yli vuoden laiskottelun jälkeen?) ja oon viimeisen vajaan viikon aikana saanut enemmän aikaan kuin koko syksyn aikana yhteensä. No en ehkä ihan, mutta melkein.

Reippauteen ja ahkeruuteen sekä siinä sivussa superiuteen ei tietenkään vaikuta millään tavalla tämä:


Torstaina aloitettiin H:n kanssa kesään asti jatkuvat strategia-opinnot Santahaminassa. Voi pojat ! Ja siis nimenomaan voi pojat. Voitteko kuvitella sitä onnea ja autuutta mikä mut valtasi isossa pääauditoriossa, missä päätettiin H:n kanssa istahtaa, luonnollisesti, keskelle salia.


Kuten sanoin, tästä kadettimäärästä ja komeudesta innostuneena mussa onkin ollut virtaa kuin pienessä duracell-pupussa opiskeluhommien suhteen. Perjantaina ja lauantaina vietin kaiken kalenterissa vapaana olleen ajan Kaisassa tai Allussa naputtaen kandia. Ja samoin tänään. Harvoin on yhtä helppoa herätä pimeänä ja kylmänä maanantai-aamuna kello 6:30 viiden tunnin yöunien jälkeen. Tai luennon jälkeen suunnata suoraan kirjastoon ja istua peppu tiukasti penkissä viiteen asti raivokkaasti näppistä naputtaen. Mutta jostain se motivaatio yhtäkkiä löytyi. Siihen vaadittiin ainoastaan 160 kappaletta univormupukuisia miehiä.

Aye captain !



Viime viikolla käytiin V:n kanssa keskiviikkona oikisbileissä. Teemana oli meri, ja vaikka V kuinka halusi olla merilevä tai kala tai vastaava epämääräinen möykky, päädyttiin lopulta merisotilaisiin. Perfect outfit choice ! Oltiin molemmat vesilinjalla ja tanssahdeltiin villisti ruotsinlaiva-muuvein (meriteemaan kuuluen!). Seurauksena se, että myöhästyin vikasta ratikasta ja jouduin kävelemään kotiin. Noh, teki ihan hyvää, ainakin uni maittoi.

idag har jag...


1) Syönyt aamupalaksi Realia ja rahka-jogurttia omenasoseella. Ensi maanantaista lähtien alkaa kahden viikon tiukka puurolinja, joten nyt pitää nauttia vielä vaihtelevasta aamupalasta kun pystyy.  2) Kitannut glögiä aamun blogikatsausten lomassa. 3) Tiskannut kertyneet tiskit. Koska muuten en saa ruokaa. 4) Siivonnut kuiva-ainelaatikon. Ensi viikolla tulee taas kaksi pönikkää protskuja lisään, niin pitää siistiä sitten uusiksi. Nyt mulla on tosin käynnissä varastojen tyhjennys, ettei ensi viikolla oo kaapeissa kummittelemassa pannassa olevaa ruokaa. Loppuviikko eletäänkin protskupannareilla ja riisikakuilla !


1) Lukenut ahkerasti tenttiin. 2) Täydentänyt glögivarastojani. 3) "Lukenut ahkerasti" tenttiin. 4) Pessyt pyykkiä.


Kokoustanut ahkerasti luottishuivi kaulassa ja pistänyt piirin viestintää uusiksi.


1) Möllöttänyt kuin laiskiainen konsanaan. 2) Tehnyt taas superhyvää katkarapukastiketta. 3) Ollut rääkättävänä kickboxing-treeneissä. 4) Pohtinut kandia. Tai sitten en.

Lokakuun lempparit

Jepjep, marraskuu. Mustaa, pimeetä, märkää. Eihän tästä voi kukaan tykätä ! Eikä asiaa todellakaan paranna se tosiasia, että mulla ei oo tällä hetkellä yhtään ulkomaanmatkaa tiedossa. Kandi ei etene, tenttiinlukemisesta ei tuu mitään. faaaan.... 

No mutta, kootaas silti yhteen lokakuun lempparit !


Kynsilakka: 
Essien Hip-Anema


Laukku: 
Niken jumppakassi. Kalenteri on tyhjä, mut silti oon koko ajan menossa. Ja jos en oo, niin en kyllä liiku kotoa muualle kuin salille. Tervettä. Laukun ootte nähnyt jo miljoonassa postauksessa aiemmin, esimerkiksi tässä.

Sisustusesine: 
Aalto-maljakko. Mistä löytyy nykyään jatkuvasti kukkia ! Siis eläviä eikä mitään tekokukkia. Uskomatonta, oon ryhdistäytynyt.


Kosmetiikkatuote: 
Ruotsista vahinko-ostoksena mukaani tarttunut Revlonin värihoitoaine. Moni muistaa varmaan mun jäätävän tukkaepisodin vaihdon ajalta? Noh, nyt on sitten päässyt molemmat värihoitsikat käyttöön, kun kirkkaanpunaisen kotiutti pikkusisko ja kupari on nyt mulla päivittäisessä käytössä tukanvärin muutoksen ansiosta. En edes halua kuvitella, miltä tää kuontalo näyttäisi ilman tätä. Varmaan vaaleanpunaiselta.


Vaate: 
Niken musta talvijuoksutakki. Toimii mulla ns. välikausitakkina tällä hetkellä ja on valehtelematta päivittäisessä käytössä. Kun villakangastakki ei sovi salitakiksi ja on vielä liian lämmin, ja kun muut takit on liian ohuita.

Asuste: 
Hullareilta kotiuttamani MK:n ruusukultainen rannekello. Mr. J:n sanoin, se mätsää mun tukkaan.


Biisi:


Matkakohde:
 Salaisesti (ja julkisesti) haaveilen yhä Washington DC:stä. 


Juoma: 
Twiningsin Apple, Cinnamon & Raisin -tee.


Ruoka: 
Tulinen kasviskanakeitto. Mistä oon tosin joka kerta onnistunut tekemään niin tulista, että tuntuu poskionteloissa asti.


Lehti: 
Fit


Tuoksu: 
Cleanin Rain.


Vapaa-aika: 
Mikä se on? Noei, Frendien tuotantokausien tuijottaminen. Syyskuun aikana katsoin valehtelematta kaikki 10 kautta läpi. Nyt ne loppuivat, joten mun täytyy etsiä itselleni uutta tuijotettavaa. Onneksi mun boksi ei ihan heti tyhjene...

Sanonta: