Joulunajan kuvakollaasi


1-2. Näin pirteänä poistuin Allusta torstaina 19.12. klo 18:32 palautettuani viimeisenkin MPKK:lle lähteneen kurssityön tältä vuodelta. Mielettömiä tuuletuksia havaittavissa. 
3-4. Mielettömiä tuuletuksia pystyikin sitten bongaamaan illalla Kallesta, johon suuntasimme V:n kanssa viettämään iltaa. Itsekin villiinnyin ja join peräti lasillisen viiniä. Ja villejä tanssimuuveja sitten bongailtiinkin tanssilattialta. Samoin villejä väistelyliikkeitä kun paettiin creepyjä miehiä. Ja villejä muuveja oli bongattavissa myös seuraavana aamuna maitokaapissa, jonne suuntasin 1,5h yöunilla. Että sellaista...

Joulua edeltäneen viikonlopun vietin lippukuntamme perinteisellä jouluretkellä Kiljavalla. S oli etsivä Nuusku Hund, kuten asustuksesta huomaa. Sain myös hyvät naurut, kun pikkusisko sekä S&T laitettiin antamaan vaeltajalupaus, hähää. Villit tanssimuuvit jäivät tällä kertaa discossa multa väliin superväsymyksen ja entisen lpkj:n neuvojenannon vuoksi.

Sitten olikin jo joulu ! Aatonaaton ja aaton vietin perinteisesti töissä, ja tällä kertaa kauppiaan läväisemä 10h työvuoro aatonaattona imi viimeisetkin mehut irti tästä tytöstä. Jouluaattona suuntasimme töiden jälkeen ämmille Töölöön joulupuurolle, jossa oli koolla koko isän puolen lähisuku. Olin saanut itselleni vapaasyöntipäivän jouluaatolle, joten olin onnessani kaikista jouluherkuista joita sain napaani ahtaa.

Jep, ja kyllähän sitä ruokaa upposi. Aattoillan vietimme ihan oman perheen kesken kotona Soukassa. Mulle nuo jouluruuat tosin aiheutti jäätävän pallomahan ja vatsakivun. Kun ruokavaliosta on karsittu kaikki maitotuotteet, rasva, sokeri ja valkoiset viljat voitte vaan kuvitella sen turvotuksen ja vatsanväänteiden määrän. Mutta oli kyllä sen arvoista !  Joulupäivänä ja Tapanina raahasin omia eväitäni milloin minnekin muiden syödessä herkkuruokia. Vähän ärsytti, mutta enemmän se ärsyttää nyt täällä Savonlinnassa mummin patojen äärellä. Mummi-raukka kun luuli, että voin joulunaikaan syödä mitä haluan ja olikin sitten varannut mun lempiruokia tänne oikein urakalla... 

Joulupäivänä kävimme viemässä äijille kynttilän Hietaniemen hautausmaalle ennen joulupäivän ateriaa kummitytön perheellä. Homma piti alunperin hoitaa jo jouluaattona, mutta sade masensi meitä sillon niin paljon, että se siirrettiin sitten seuraavalle päivälle. Itse asiassa äiti ja iskä ovat tällä hetkellä äijin haudalla Savonrannalla siistimässä sitä.


Perjantaina työpäiväni jälkeen ajeltiin siis vanhempien kanssa Savonlinnaan mummille ja ukille. Täällä olenkin sitten käynyt salilla ja alennusmyynneissä, ollut tekemättä mitään ja eilen toimin vanhempieni kuskina kun käytiin kummini luona vierailulla. 

Jumppatyttöjä


Kummityttöni harrastaa rytmistä voimistelua, ja viime lauantaina oli voimisteluseuran joulunäytös. Tällä kertaa näytöksen teemana oli Viidakkokirja, ja moni Disneyn leffastakin tuttu biisi kajahti ilmoille pienten ja vähän isompien jumppareiden loikkiessa ympäri esiintymislavaa ja venyessä mitä ihmeellisimpiin asentoihin.

 Kummityttöni jumpparyhmä esitti pieniä pythoneita, alla olevassa kuvassa L on toinen vasemmalta.



Henkilökohtaisesti mulla ei riitä ymmärrys siihen, miten jotkut ihmiset taipuvat kolminkerroin, kun itseä sattuu katsoa kummitytön jumppailuja kylmiltäänkin. Vaikka itse harrastinkin sirkusta suhteellisen pitkään, en päässyt ikinä lähellekään lattiaa spagaatissa. Kummityttö sen sijaan venyttelee spagaattia jo etummainen jalka korokkeella...


Parasta antia kummitytön esityksen jälkeen Viidakkokirjassa oli kuitenkin tämä karhuperhe-esitys. Nauroin vedet silmissä yhdelle karhunpojalle, joka päätti vetää ihan omaa showtaan esiintymistilanteessa. Siinä olikin isällä hommia, kun poika heittäytyikin täysin veteläksi roikkumaan isän käden jatkoksi eikä suostunut tekemään sitten mitään, mitä olisi pitänyt. 



Myös kaatuilevat ja koreografiat unohtavat lapset olivat suloisia. Osa palloili välillä ihan missä sattuu ja vilkutteli äideille katsomoon, kun olisi pitänyt esimerkiksi seistä rivissä tekemässä vaakaa.






Esityksen jälkeen kävin tietenkin moikkailemassa jumppatytsyä, mutta kavereiden joukossa piti näyttää vähän coolimmalta. Halit kuitenkin sain, ja sitten pitikin jo kiitää syömään eväitä esitysten välissä. Onneksi pikkutyttö on kuitenkin kotioloissa ja kahdenkeskeistä aikaa vietettäessä vielä kummin kulta, eikä kummi ole mikään nolo, hävettävä vanhus ;)



Sisarusten shoppailuterapiaa

Linnan juhlien, ja erityisesti niiden jatkojen, puutteesta tuohtuneena suuntasin itsenäisyyspäivänä pikkusiskon kanssa Tallinnaan shoppailu- ja joululahjareissulle. 



Pikkusisko suuntasi mun luokse jo torstai-iltana yöksi, jotta päästiin sitten kukonlaulun aikaan yhdessä suuntaamaan laivalle. Tietysti oli luvattu jäätävää tuulta ja hirmuaallokkoa, joten pikkusisko kävi noutamassa jo ennen laivan lähtöä itselleen merisairaustabletit. Ja silti pidätteli oksennusta koko matkan. Meitsi sen sijaan teen napaansa kiskottuaan veti onnellisesti sikeitä pää pöydällä laivan peräosan baarissa.




Itsenäisyyspäivän kunniaksi muutama muukin suomalainen oli päättänyt suunnata Tallinnaan päivää viettämään, sillä kaikki paatit jotka etelänaapuriin suuntasivat olivat loppuunmyytyjä. Eli Tallinna oli täynnä enemmän ja vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena öykkäröiviä etelänmatkaajia. Lovely. Siskon kanssa pitäydyttiin glögissä ja vedessä.










Käväistiin ensimmäisenä läpi Bershkat sun muut ennen suuntaamista joulutorille vanhaan kaupunkiin. Siellä pyörittyämme suuntasimmekin sitten takaisin shoppailun pariin sisätiloihin, sillä kylmä tuuli vähän rajoitti ulkona liikkumista.















Oi sitä tuoksua mikä noista sapuskoista lähti !!








Hetken shoppailtuamme suuntasimme lounaalle ravintolaan, jossa sainkin nauttia oikein herkullista lohta. Namsnams ! Viereiseen pöytään tulikin sitten öykkäröimään taas muuan suomalaispariskunta, jolle pikkusiskon kanssa sitten opetettiin vähän käytöstapoja. Onneksi iskä ei ollut mukana, muuten ois syttynyt sisällissota...




Ruuan jälkeen pikaiset extempore-manikyyrit ja vielä vähän shoppailua ennen laivalle paluuta. Ja taas tämä tyttö veti sikeitä, jota edelsi tosin mielettömät yatzi-turnaukset pikkusiskon puhelimella ja oudon pinkin ukkelin "private arean"-suojelu piraijoilta. Dumb ways to die on kyllä kännykkäpeli mitä voin suositella kaikille, harvinaisen koukuttava !