Blast



Viime viikonlopun vietin jälleen kerran lempparimaassani, tällä kertaa tosin jumppailun merkeissä. Ruotsi on suoraan sanottuna ryhmäliikunnan luvattu maa, eikä tälläkään kertaa joutunut pettymään.


Suuntasin Tukholmaan jo perjantai-iltana, jotta olisin lauantai-aamuna pelipaikalla pirteänä hyvillä yöunilla. Matkalaukusta ei löytynyt muuta kuin jumppavaatteita ja proteiinipatukoita. Oli muuten hassua lähteä reissuun ilman meikkipussia ja "siistimpiä" vaatteita !


Olin buukannut itselleni molemmille päiville 6 jumppatuntia. Lauantai-aamun aloitin reippaasti stepillä, ja loppupäiväkin koostui enemmän tai vähemmän pomppimistunneista. Mukaan mahtui yksi core-tunti, jossa ensimmäisen liikkeen jälkeen mun vatsalihakset oli jo niin tulessa että luulin etten selviä tuntia loppuun asti.

Lauantaina ohjelmassa oli siis 3 steppiä, core-tunti, BodyCombat ja tanssitunti. Voi että, seuraava combat on sitten tosi hyvä ! Lisäksi sitä ohjasi mun Uppsalan lempiohjaaja Christine, sitä naista on kyllä ollut ikävä.


Stepeissäkin oli lauantaina lemppariohjaajia: viime vuoden suosikki Robert veti stepin ja tanssitunnin. Perin ja Sebastianin steppi oli kyllä lauantailla hyvä kakkonen. Lauantaina kiertelin myös läpi Nike Shopin, josta mukaan tarttui tällä kertaa kahdet jumppatrikoot sekä toppi. Pikkusiskolle noudin vielä sunnuntaina sieltä topin ja urheiluliivit. Ostossaldo jäi siis tällä kertaa suht pieneksi ! Lauantaina sain myös goodie bagini, mistä löytyi jumppakenkien lisäksi esimerkiksi shampoota ja hoitoainetta, Gainomaxeja sekä rasvoja. 

Ruoka- ja eväspuolikin mulla oli lauantaina hallussa. Päivän mittaan tuntien välissä popsin niin proteiinipatukoita, hedelmiä, pähkinöitä kuin riisikakkujakin. Vettä kittasin varmaan miljoona litraa, koska jo ensimmäisen tunnin jälkeen vaatteet olivat läpimärät hiestä. Olin varannut mukaani vaihtotopin ja sukat, jotka vaihdoin sitten päivän puolivälissä.


Tuntien jälkeen päätin kiskaista naamaani Gainomaxin palkkarin, jotta selviäisin hengissä kaupan kautta hostellille syömään. Gainomaxhan on tehty maitoon, joten voitte vaan kuvitella lopputuloksen. Eihän siihen mennyt kuin maksimissaan kaksi minuuttia, että vatsani muistutti keilapalloa. Yhtä kova, pyöreä ja iso se ainakin oli.

Vaikka roudasinkin kaupasta itselleni jäätävän kokoisen salaattiannoksen päivälliseksi ja iltapalaksikin kunnon mätöt puhdasta ja hyvää ruokaa, oli mulla koko ajan nälkä. Väsymys ei onneksi painanut pienen jumppaajan jalkoja ! Huonetoverini hostellissa oli katsonut koko illan leffaa koneeltaan hiljaa, mutta heti kun painoin pään tyynyyn niin päätti tämä herrasmies aloittaa pakkailun. Siinä se sitten kaksi tuntia kolisteli oikein kunnolla, sillä seurauksella että en varmasti nukahtanut. Kun herra lopulta lopetti ja sain reilut 2h unta palloon, soi herätyskello ja herra aloitti kolistelun uudestaan. Tunti siinä meni, että herra sitten poistui kimpsuineen ja kampsuineen huoneesta, ja loppuyön pari tuntia menikin sitten osaltani todella levottomaan ja katkonaiseen uneen. 

Sunnuntaina mulla alkoi jumppailut jo 8:30 stepillä. Muutaman tunnin huonosti nukuttujen yöunien jälkeen en ollut ihan pirteimmilläni, mutta kyllä ekan tunnin aikana viimeistään karisi unihiekat silmistä, sen verran kivaa taas oli ! Sunnuntaina luvassa oli 2 stepiä, yoga, 2 tanssituntia sekä foam roller. Jälkimmäinen step oli niin haastava, että allekirjoittaneella meinasi palaa käämi heti ensimmäisen liikkeen kanssa. Onneksi jäin enkä luovuttanut, koska sarja oli lopulta tosi kiva ! Ennen kahta viimeistä tuntia mun jalat alkoi pikku hiljaa olla väsyt. Lauantaina jo Globenin portaiden kiipeäminen oli tuottanut vaikeuksia illalla, mutta nyt se oli entistä vaikeampaa ja hitaampaa. 5 steppiä ja askeltaminen ja pomppiminen laudalle oli vetänyt mun jalat, ja etenkin pohkeet ihan totaaliseen juntturaan. Puhumattakaan selästä.


Sunnuntaina mun tankkailut ei onnistuneet ihan samalla tavalla kuin aiemmin. En meinannut saada päivän aikana aamupalaa lukuunottamatta oikein mitään alas, mikä sitten tietysti kostautui myöhemmin. Suihkun jälkeen keräsin kimpsuni ja kampsuni kasaan Globenissa ja suuntasin metrolla kohti T-Centralenia. Puolivälissä matkaa päälle iski kamala kylmänhiki, valahdin ihan valkoiseksi ja päässä alkoi heittää. Totesin itsekseni että perille asti en pääse ja hyppäsin jo seuraavalla asemalla pois kyydistä. Siinä sitten istuskeltiin Slussenin aseman penkillä ja tungettiin väkisin kaksi klementiiniä kurkusta alas. Puolen tunnin päästä tärinä lakkasi ja olo oli sen verran parempi, että päätin jatkaa matkaani perille asti, jotta saisin kunnon ruokaa. Vesihän multa oli luonnollisesti loppu. T-Centralenissa kiidin niin nopeasti kuin kintuistani pääsin Upper Crustiin ja nappasin mukaani ison vesipullon ja patongin, jotka ahmin heti kun pääsin Arlandan junaan. Nälkä tosin ei lähtenyt, vaan lentokentällä söin vielä lisäksi bagelin ja ison Starbucksin Chai Latten. Ja arvatkaa oliko vatsa taas pallo...

Lentomatkan kotiin vedin onnessani sikeitä ja yöunetkin venähtivät ruhtinaallisiin mittoihin. Seuraavana yönä sitten taas ei nukuttukaan, kiitos jäätävien selkäkipujen. Siitä eteenpäin oonkin sitten nukkunut oikein kunnolla, kroppa ilmeisesti vieläkin ihan väsynyt viikonlopulta. Noh, annetaan sille mitä se kaipaa, lepoa ja unta !

Muuten, ette ikinä arvaa. Jälleen yksi todiste siitä, että Ruotsissa on kaikki paremmin kuin meillä...

Ei kommentteja: