Thursday's snapshots

1. Uudeksi lemppariaamupalaksi muodostunut protskupannari marjoilla, banskulla ja soijajogurtilla. Katotaan vaan kauanko tää herkku mun ruokavaliossa säilyy.
2.-3. Aamukoomailun (joka kesti taas puoli päivää) jälkeen kävin tenttikirjojen kimppuun. Sitä iloa ei tosin tuntia pidempään kestänyt, kun posti toi mukanaan lisää ah-niin-mukavaa paperipartiota. Viimeisestä kolmesta viikosta oon rehellisesti sanottuna viettänyt varmaan 80% ajastani joko puhelimessa, netissä tai kokouksissa partiohommia hoitaen.
4. Ennen salille suuntaamista söin todellista herkkua: purkkitonnikalaa, tomaattia ja paprikaa. Ja kilo sitruunapippuria.

1.-3. Salilla luvassa oli rinta-selkätreeni. Aamun laiskottelun seurauksena sain treenailla lippis päässä. Sali onneksi oli tyhjä. Suklaanmakuinen hera loppui toissaviikolla, nyt yritetään sitten saada vaniljaherapurkin sisältö alas vaikka väkisin ennen uuden pönikän tilaamista.
4. Koska aamu venähti, venähti salille lähteminen. Ja koska salille lähteminen venähti, tuli vähän kiire. Toisella kädellä meikkasin, toisella lapoin suuhuni maailman kuivinta päivällistä: täysjyväcouscousta, broileria ja salaatinlehtiä.

Tänä vuonna Kerttu-joukkueemme oli vajaamiehitetty Lady K:n seikkaillessa Englannissa ja Kaljakeiju-H:n meditoidessa ties missä. V:n kanssa napattiin mukaan pikkusisko, joka sai keijukokelaan tittelin käyttöönsä. Illan aikana oli tarkoitus tehdä selvitys siitä, onko pikkusiskosta mahdollisesti ainesta täyspäiväiseksi Kaljakeijujen jäseneksi. 

Sää yllätti meidät tosin täysin. Kertussa kuuluu olla kevät: kevättakeissa ja conssuissa liihotetaan siivet selässä baarista toiseen. Eilen saatiinkiin kahlata nilkkaan asti ulottuvassa loskalumessa ja räntää satoi vaakatasossa. Sillä seurauksella, että allekirjoittaneen silmämeikit oli poskilla jo ennen lähtöön pääsemistä.

Illan aikana kehiteltiin Kaljakeijujen säännöt. Lisäksi V ja pikkusisko aloittivat toisessa baarissa kisailun: jokaisesta baarista muisto mukaan ! Allekirjoittanut meni pepsi max -linjalla aamujumppien ja muka terveellisten elämäntapojen varjolla.

Ja niin, kuinka siinä kävikään.... Tyttöjen mukaan tarttui muun muassa n. miljoona lasinalusta, tulitikkuaski, shottilaseja, tuoppi, viskilasi, liitu, NHL-lehti (jonka välissä ylläribonuksena tuli myös F1-lehti!) ja Aku Ankka. Mutta voittajaksi kruunattiin kuitenkin pikkusisko, joka päätti viimeisestä baarista irroittaa itselleen naistenvessan käsisuihkun....................................... Niin, ja se vei myös V:n rakkaimman aarteen, Merivoimat-kynän.

Selvisimme kaikesta huolimatta jatkopaikalle tanssahtelemaan villisti. Kerrankin oli hyvä dj ! Viimeisen ratikan odottaminen Rautatieaseman ratikkapysäkillä ei tosin loskapaskan keskellä ollut kovinkaan mukavaa.


Helmikuun hitit

Koko maaliskuun alku meni mulla lievässä kandistressissä. Ja kun sen sain sitten ekan viikon jälkeen pois päiväjärjestyksestä, meni mun aivot jollekin off-modelle. Tässä onkin sitten kohta 2 viikkoa menty sellaisessa transsissa, etten saa aikaan mitään. Yhtenä päivänä meinasin jäädä auton alle ja viime viikolla menin jumppaan myöhässä kun olin kattonut väärän päivän aikataulua. Niin, siksi tää helmikuun kuukausikatsauskin tulee tälleen öö puoli kuukautta myöhässä?

Lempikappale


Lempivaate



Onko vähän noloa sanoa, että lempivaatteeni helmikuussa olivat treenitrikoot? No, mutta ne oikeasti oli.

Lempiasuste


Palkintolaukkuni, LV:n Neverfull. Tuosta haaveiltiin niin pitkään, että välillä loppui jo usko sen saamisen kanssa. Onnekseni sekin tavoite saavutettiin, hieman yllättäen tosin.

Lempikosmetiikka


Tragedia rohtuneet huulet senkun jatkuu vaan eikä loppua näy. Viime viikolla otin käyttöön järeämmät aseet hydrokortisonin muodossa, mutta helmikuu mentiin vielä miljoonan eli huulirasvan sekakäytöllä. Koska jos yhtä käyttää pidempään, niin huulet tottuu siihen.

Lempiostos


Mulla on kulkenut laukun pohjalla miljoona pikkutavaraa huulirasvoista puuteripaperiin, hiuspinneihin, aurinkolaseihin ja pumpulipuikkoihin. Viime kuussa otin itseäni niskasta kiinni ja ostin itselleni laukkuihin kulkevan pikkupussukan, johon olen nyt sitten laittanut kaiken pikkusälän. Ja elämä helpottui kertaheitolla, kun niitä tavaroita ei tarvitse tonkia laukun pohjalta. 

Lempiesine


Niken vesipullo. Vaikka se onkin iso ja vähän epäkätevä, niin on se silti niin hyvä. Ja kätevä.

Lempiruoka



Ruokavaliooni palasi avokado. Ja voi kuinka sitä olinkaan kaivannut.

Lempitekeminen

Vanhojen kuvien selailu oli helmikuussa aika kova juttu. Lopputuloksena oli aina joko maailman suurin häpeän tunne tai sitten päivän naurut. Ylläolevasta kuvasta sain jälkimmäiset. Kaljakeiju-H:n ja V:n kanssa VOO:n pikkujouluristeilullä marraskuussa 2011. Kaljakeijuilua parhaimmillaan.

Matkakuumeilua

Viime vuonna reissutarpeeni ei täyttynyt lähimaillekaan. Vaihdosta johtuen reissusaldo jäi Oslon ja Dubrovnikin sekä muutaman Tallinnan-reissun takia lähes miinukselle. Kun mieli tekee maailmalle, pitää se myös toteuttaa. Muuten sekoaa eikä jaksa yhtään mitään.

Reissutarpeeni tulee nyt onneksi kevään osalta tyydytettyä. Toukokuussa kipitän Helsinki-Vantaalle kahteen kertaan vaihtaakseni maisemaa. Vapun jälkeisellä viikolla suuntaan V:n kanssa viettämään jo perinteistä B&S -reissua Dubliniin. Toivottavasti tällä kertaa emme joudu pitkäkyntisten uhreiksi ja saarivaltion kyseenalainen sää suosii meitä. Kyseessä on osittainen kandipalkintomatkani, tavoitteena olisikin tuohon mennessä suorittaa kaikki tentit pois alta ja vain odotella kandin papereiden tipahtamista.


Viikon Suomessa palloiltuani ja matkalaukun (ehkä) purettuani suuntaankin Lissabonin lämpöön pikkusiskon kanssa. Aiemmin en ole siskon kanssa kahdestaan reissannut, jos pikaista Uppsalan-visiittiä ei lasketa. Katsotaan kauanko menee, että toiselta palaa pinna... Pikkusisko kun nyt on enemmän shoppailu- ja rantalomatyyppiä, kun allekirjoittanut puolestaan tykkää koluta kaikki pikkukujat ja museot läpi.

Nyt otetaankin vastaan kaikki matkavinkit ! Jotain ehdottomia must see & must do -juttuja ?

Melkein valmis VTK


Torstaina koitti se onnenpäivä, kun tämä syyskuusta asti kandiaan itku kurkussa väkisin väkertänyt valtiotieteiden ylioppilas pudotti valmiin kandinsa valtio-opin laitoksen postilaatikkoon. Siinä innostuksessa unohtuivat kandinpalautustanssitkin, varsinkin kun ulkona paistoi aurinko ja mielessä kummitteli kandiskumppa. Mukaani olin saanut onnekseni H:n, joka tuki minua kandiprojektini aikana niin myötä- kuin vastamäessäkin. Kandi on ollut mulle suunnaton Via Dolorosa, joka nyt onnekseni päättyi. Aikataulussa vielä !


Ihana aurinko paistoi aamun ajan, joten suuntasimmekin hetkeksi nauttimaan siitä Senaatintorille. Jalkaani olin vetäissyt varpaidentappajanilkkurit. Edellisen kerran käytin niitä kun reissasimme viikonlopun viettoon Tallinnaan H:n kanssa viime syksynä, jonka jälkeen hautasin ne kenkäkaapin syvimpään nurkkaan. Nyt muistin taas miksi.



Kuvaajan käskystä kävelin kasuaalisti. Kuvaussessioiden jälkeen tosin alkoi raivokas mietintä, mistä saa skumppaa torstaina kello 11 aamulla. Kierrettyämme Stockan shampanjabaarin (se oli kiinni) ja La Torrefazionen hyvän kahvin toivossa (jäätävä jono), löysimme itsemme lopulta Fazerilta. Olimme jo luopuneet skumppatoiveista, mutta Fazer yllätti. Skumppa oli halvempaa kuin latte, joten saatiin ne kandiskumpatkin sitten siinä juotua !


Niin, miksi sitten melkein valmis VTK? Tältä tytöltähän puuttuu tutkinnosta vielä kolme tedaria ja kaksi sivuainetenttiä. Mutta kesäkuussa valmistumiseen on vielä mahdollisuus, hyvinkin potentiaalinen sellainen !