Melkein valmis VTK


Torstaina koitti se onnenpäivä, kun tämä syyskuusta asti kandiaan itku kurkussa väkisin väkertänyt valtiotieteiden ylioppilas pudotti valmiin kandinsa valtio-opin laitoksen postilaatikkoon. Siinä innostuksessa unohtuivat kandinpalautustanssitkin, varsinkin kun ulkona paistoi aurinko ja mielessä kummitteli kandiskumppa. Mukaani olin saanut onnekseni H:n, joka tuki minua kandiprojektini aikana niin myötä- kuin vastamäessäkin. Kandi on ollut mulle suunnaton Via Dolorosa, joka nyt onnekseni päättyi. Aikataulussa vielä !


Ihana aurinko paistoi aamun ajan, joten suuntasimmekin hetkeksi nauttimaan siitä Senaatintorille. Jalkaani olin vetäissyt varpaidentappajanilkkurit. Edellisen kerran käytin niitä kun reissasimme viikonlopun viettoon Tallinnaan H:n kanssa viime syksynä, jonka jälkeen hautasin ne kenkäkaapin syvimpään nurkkaan. Nyt muistin taas miksi.



Kuvaajan käskystä kävelin kasuaalisti. Kuvaussessioiden jälkeen tosin alkoi raivokas mietintä, mistä saa skumppaa torstaina kello 11 aamulla. Kierrettyämme Stockan shampanjabaarin (se oli kiinni) ja La Torrefazionen hyvän kahvin toivossa (jäätävä jono), löysimme itsemme lopulta Fazerilta. Olimme jo luopuneet skumppatoiveista, mutta Fazer yllätti. Skumppa oli halvempaa kuin latte, joten saatiin ne kandiskumpatkin sitten siinä juotua !


Niin, miksi sitten melkein valmis VTK? Tältä tytöltähän puuttuu tutkinnosta vielä kolme tedaria ja kaksi sivuainetenttiä. Mutta kesäkuussa valmistumiseen on vielä mahdollisuus, hyvinkin potentiaalinen sellainen !

Ei kommentteja: